Kurkistin karppilammikkoon. Kultainen kala nousi pintaan ja kuiskasi minulle: ”Sinä olet maailman kaunein lapsi.” Uskoin, ja lähdin metsään. Tähysin puiden latvustoihin ja näin korpin. Se laskeutui olalleni ja supisi: ”Sinä olet maailman surullisin lapsi.” Uskoin, ja kävelin niitylle. Sitruunaperhonen lepatti ohitseni, ja huusi: ”Sinä olet maailman yksinäisin lapsi!” Kaiken minä uskoin, ja astelin sillalle. Kurkistin veteen, ja näin kuvajaiseni. Se ei virkannut, ei puhellut. Se oli aivan hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti